"Usein paluusokki tuntuu kuitenkin kulttuurisokkia voimakkaammalta ja uuvuttavammalta kokemukselta. Tämä johtunee siitä, ettei paluusokkiin osata varautua. Toisin on ulkomaille muuttaessa. Silloin ihminen tietää joutuvansa stressaavaan ja vieraaseen tilanteeseen ja osaa ennakoida reaktionsa. Sen sijaan harva murehtii kotiinpaluuta samalla tavalla ja osaa varautua vierauden tunteeseen."
Kukaan ei kertonut mulle, että palaaminen kotiin on niin vaikeeta. Vuosi Ghanassa opetti mut tottumaan elämään kehitysmaassa. En osannut odottaa, että palaaminen takaisin kotimaahan olisi vaikeampaa kun tottua elämään kehitysmaassa. Mutta niin se oli.
"Samalla kun he etääntyvät omasta kulttuuristaan, he sopeutuvat isäntä- maan kulttuuriin ja omaksuvat sen arvoja ja asenteita. Uuden maan tavat muuttuvat tutuiksi ja ennustettaviksi. Siihen mennessä, kun kotimaahan paluu tulee ajankohtaiseksi, ulkoimailla asuva on sisäistänyt uudet tavat ja arvot ja toimii niiden mukaan. Vanhaan kotimaahan palaaja ei enää ole se sama henkilö joka lähti, vaan hän on uusien, niin positiivisten kuin negatiivistenkin kokemustensa ja uuden ympäristönsä myötä muuttunut ihminen.
Ulkomailla asuva omaksuu tapoja ja arvoja paitsi paikallisesta kulttuurista myös muiden ulkomaalaisten yhteisöstä. Samanlaisissa elämän- tilanteissa elävät ulkomaalaiset ystävystyvät helposti. Kokemus vieraassa ympäristössä elämisestä yhdistää heitä, vaikka he ovatkin eri maista ja työs- kentelevät eri organisaatioissa. Ihmiset tapaavat usein. He käyvät toistensa luona syömässä ja iltaa viettämässä, he järjestävät puutarhajuhlia ja retkiä. Näin on etenkin kehitysmaissa, joissa vapaa-ajanviettomahdollisuudet saattavat olla todella vähäiset. Ulkomaalaisten yhteisöön on helppo liittyä ja sopeutua. Siitä huolimatta, että ihmiset vaihtuvat usein – vanhat lähtevät ja uusia tulee – yhteisö on tiivis."
Mä totuin afrikkalaiseen kulttuuriin, ruokaan, ihmisiin. Mä opettelin puhumaan Twitä, halusin syödä ruokani käsin enkä lusikalla, opin nukahtamaan vaikka musiikki soi täysillä viereisessä talossa, tervehdin naapureita ja elin tavallista ghanalaista elämää. Tutustuin helposti muihin vapaaehtoisiin, ja meillä oli aina paljon juteltavaa. Meistä tuli todella läheisiä, sillä kaikki oli samassa tilanteessa, mikä yhdisti meitä. Oltiin avoimia toistemme kanssa, ja pystyttiin juttelemaan asioista, mistä en noin vaan voisi jutella edes läheisimpien kavereideni kanssa. Pystyin unohtamaan kokonaan suomalaiset tavat, sillä en mä tarvinnut niitä, mä aloin kasvaa kiinni afrikkalaisuuteen, sillä se oli niin luonnollista.
"Vallitsevaksi tunteeksi tulee ärtymys, jopa vihamielisyys kotimaata ja sen asukkaiden tapoja ja asenteita kohtaan. Ulkomailla ollessaan palaaja on jo ehtinyt omaksua uuden maan arvomaailman, jolloin suomalaisten asenteet ja ongelmat saattavat tuntua mitättömiltä ja vääriltä. Uusien asioiden ja kokemusten jälkeen palaaja arvottaa automaattisesti asiat eri tavoin kuin ennen ulkomaille lähtöään.
Tämä vaihe saattaa palatessa olla huomattavasti intensiivisempi kuin ”tavallisen” kulttuurisokin vastaava vaihe. Palaaja kokee, ettei kukaan ole aidosti kiinnostunut siitä, mitä hänelle on tapahtunut ja mitä hän on koke- nut. Ja kun kerrottavaa, pohdittavaa ja mietittävää on paljon, tulee väistä- mättä tunne siitä, ettei kukaan jaksa kuunnella. Keskustelunaiheet vaihtuvat toisiksi, vaikka palaajalla olisi vielä paljon sanottavaa jäljellä."
Kun mä palasin kotiin, odotin jotenkin kaikkien olevan todella kiinnostuneita missä olin asunut, millaisia ihmisiä olin tavannut, mikä oli erilaista, olinko tykännyt mun elämästä... Mutta kukaan ei kysynyt multa. Tuntui että ketään ei kiinnosta, sain kuulla tarinoita suomesta, yhä uudelleen ja uudelleen. Ei ne suoraan sanottuna kiinnostanut mua, mulle oli se ja sama mitä suomessa oli vuoden aikana tapahtunut, sillä olin elänyt omaa elämääni toisella puolella maapalloa, josta oli tullut mun koti. Musta tuli se kuuntelija, joka kuunteli odottaen, että ehkä nyt hän vuorostaan kysyy että miten mulla meni. Ja kun joku kysyi, en osannut vastata. Mä en halunnut. Mä en tiennyt mitä voisin kertoa, mitä haluan kertoa. Se oli mun elämää, miksi mun pitäisi kertoa ihmisille mun elämästäni? Mä pidän yksityisyydestä ja yhtäkkiä mun pitäisikin avautua kaikille, millasta elämää elin. Tyydyin siis sanomaan, kivaa oli.
Oon tajunnut, että mulle suomi pysähtyi siinä kohdassa kun nousin koneeseen ja palatessani se taas jatkoi eteenpäin. Mutta eihän se niin mene.
"Paluu opiskeluelämään kahden YK-vuoden ja kehitysmaissa vietetyn ajan jälkeen oli ehkä liian suuri harppaus. Kun kerroin muille kokemuksistani, he alkoivat muistella omia vaihto-oppilasvuosiaan Ranskassa. Monet eivät yksinkertaisesti ymmärtäneet, mitä olin kokenut."
"Rovaniemellä ei ollut ystäviä eikä sukulaisia, joita huomasin lopulta kuitenkin kaipaavani. Aluksi olin vain iloinen, etten ollut Helsingissä, missä olisin palannut siihen vanhaan tuttuun ympäristöön ja joutunut selittämään ystäville ja tutuille samoja juttuja uudelleen ja uudelleen ja vastaamaan kysymykseen ”Mitä sä nyt sitten aiot tehdä?” En todella- kaan tiennyt. Vaikeinta oli vastata kommentteihin, kuten ”Eikö olekin ihana olla taas takaisin Suomessa”, kun oikeasti olisin halunnut olla
Muistan kun mun entinen pomo kysyi multa jotain Ghanasta, sain juuri ja juuri lauseeni loppuun, kun loppupäivä kuluikin hänen muistellessaan kuinka oli nuorena reissannut 3viikkoa Amerikassa. Jep, hienoa. Monet ihmiset myös sanoivat, kuinka mun oli varmaan ihana taas olla Suomessa sieltä kauheasta Afrikasta. Miten mä nyt sellaisesta olisin voinut tykätä hei haloo. En mä osannut vastata tälläisiin kysymyksiin. Sisimmässäni olisin halunnut raivota ja ruveta vaahtoamaan siitä, miksi muuten olisin siellä vuoden viettänyt jos se täyttä paskaa olisi ollut. Tyydyin vastaamaan, joo ihan kivahan täällä on olla.
"Huolimatta siitä, että palaajat lopulta sopeutuvat Suomeen ja hyväk- syvät suomalaiset tavat, haaveilee osa palaajista uudesta lähdöstä. Monet lähtevätkin, sillä kun on kerran lähtenyt ja palannut, eivät uudet lähdöt ja paluut tunnu enää niin suurilta hypyiltä tuntemattomaan."
Mä lähdin pois. Huolimatta siitä, että puolessa vuodessa onnistuin taas aika hyvin omaksumaan Suomalaiset tavat, tuli tunne että mun on aika taas lähteä. Ja mä lähdin, enkä oo katunut sekunttiakaan.
No joo, mutta jos kiinnostaa niin tekstin voi lukea osoitteesta.
http://www.finnwid.fi/Julkaisut/tuttu_vieras_kotimaa.pdf
Vaikka mulla olikin vaikeaa Suomeen palattuani, koen oppineeni paljon itsestäni ja se on tehnyt musta vahvan. Katsotaan miltä tuntuu, kun täältä suomeen joskus palaan, mutta tän tekstin ansioita, tiedän etten oo yksin mun ajatusten kanssa ja että kaikki kääntyy loppujen lopuksi hyväksi.
Mitäpä tähän voisi sanoa? Allekirjoitan niin kaiken, sun ajatukset ja lainaukset. Palasin vajaa pari viikkoa sitten Afrikasta ja vaikka olinkin siellä vain kolme kuukautta, siitä tuli mulle ja omaksuin ne kaikki tavat siellä. Oon niin hukassa nyt täällä Suomessa. Mun pitäis kertoa kaikille minkälaista mun elämä oli siellä, mutta jokainen päivä oli erilainen kokemus. Ei se ollut mikään viikon rantaloma Teneriffalla jonka voi tiivistää kertomalla että ihan kivaa oli. Nytkin katselen taas lentoja ja tekisi mieli paeta takaisin Afrikka-kotiin..
VastaaPoistaVoi ihanaa (mutta ei ihanaa silti) että joku muukin ajattelee niinkun mä! Ja oot niin oikeassa, jostain teneriffamatkasta voisi kertoa kaiken, mutta kun afrikan matka ei ollutkaan loma, vaan oikeaa normaalia elämää.. Mä muistan, että itekkin katselin matkoja takas ghanaan, moneen kertaan. En halunnut jäädä suomeen vaan kaipasin todella kovasti takasin. Mutta onneksi voin kertoa, että se matkojen katseleminen loppuu hetken päästä ja pääset takas suomen elämään :) Siihen kyllä voi mennä aika kauan, mulla meni edes ghanakuvien katselemiseen monta viikkoa.. Vieläkin toki haluan takaisin, ja tiedän että sinne tuun vielä menemään, mutta onneksi oon saanut uusia unelmia. Toivottavasti säkin pian pääset takaisin normaaliin rytmiin :) Tai ei siihen millaista elämä oli ennen vapaaehtoistyötä, mutta sellaiseen rytmiin mikä tuntuu susta hyv'ltä!
PoistaMoikka! Mitä kautta pääsit Ghanaan hommiin? Paljonko vuosi siellä sulle tuli maksamaan? :) Kiva, jos vastailet!
VastaaPoistaMä lähdin sellasen järjestön kun LoszuGhana kautta :) Järjestöllä on nettisivut, että sieltä saat paljo tietoo jos kiinnostaa. Jaja, mä maksoin mun järjestölle vuodesta n.1000e muistaakseni ja tietty vuodes meni ainaki 1000e käytös. Mut mä matkustelin aika paljon, eli varmasti halvemmallaki pääsee jos vain haluaa :) Jos jäi viel jotai kysyttävää, ni kysy ihmees! :)
PoistaHei! Valmistun lukiosta joulukuun alussa ja oon jo pitkään miettinyt mitä tekisin sen muutaman kuukauden-puoli vuotta ennenku haku jatko-opintoihin koittaa. Oon miettiny au pair- tai jonkinsortin vapaaehtois hommaa, ku googlen kautta törmäsin tähä sun blogiin.:-) Alussa en ollu varma maasta, tai ees maanosasta. Amerikassa tiiän tulevani käymään jossain vaiheessa elämää ja Euroopassa on monia maita jotka ois siisti kokea, mutta jotenki kaipaan kulttuurin vaihdosta. Sellasta aivan erilaista paikkaa ja kokemuksia, joita en ikinä tuu unohtaa. Siks tiiän/uskon, että Afrikka ois se oikee paikka hankkia elämänkokemusta. Se on jotenki aina kiehtonu mua iha hirveesti. Tää koko lähteminen uuteen maahan jne tuntuu jotenki vähä pelottavalta asialta ees ajatella, mut aattelin lähestyä sua ja vähän kysellä tästä koko hommasta semmoselta joka on siellä asunu ja on tutustunu kyseisee asiaan mikä mulle tuntuu vielä nii isolta asialta. Oliksää siis Ghanassa au pairina vai jotenki muuten? Ja mistä sait idean matkustaa just sinne? Oisin tosi ilonen jos pystysit vastaan! Terveisin tietojanoinen kulttuurityttö oulusta:-)
VastaaPoistaMoikka! :) Hei mahtavaa et oot miettiny lähtee ulkomaille, mäkin lähdin itseasias heti lukiosta valmistuttuani. Ja juu Ghanaan lähdin vapaaehtoistyöhön vuodeksi. Mä asun pienessä kylässä ja olin koulussa töissä 2-4vuotiaiden kanssa. Heha pistit vaikeita kysymyksiä, mä päädyin ghanaan ehkä sen takia et halusin pois suomesta heti kun vain oli mahdollista ja pohdin pitkään että lähdenkö aupairiksi (mikä on siis myös tullut koettua kun saksassa asuin) vai vapaaehtoistyöhön. Afrikka oli kans kiinnostanut mua todella paljon ja ghana valikoitui lopuksi sen takia että siellä puhutaan englantia. Tosin kun monessa muussa maassa, missä jengi puhuu ranskaa.. ja löysin hyvän kuuloisen pienen järjestön ja laitoin heille tietoni ja se oli aikalailla päätetty siltä seisomalta ko he otti muhu yhteyttä et tonne mä lähden vuodeksi :) jos mä nyt jotain haluan mainita, niin älä edes kuvittele että voisit jotenkin muuttaa ghanaa ja tehdä siitä parempaa tuoda länsimaalaisita tapoja sinne, pyhpah. Nimittäin mä luulin, heha ne luulot katoaa muute aika nopeesti :-D Ota se matka uutena kokemusksena, tee mitä haluat ja nauti joka hetkestä! Mut en mä tiiä mitä muuta osaisin sanoo kysy ihmeessä niin mä vastaan enemmän kun mielelläni! Mut lähde ihan oikeasti jos vaan yhtään tekee mieli, mun vuosi Ghanassa oli elämäni rankin mutta samalla niin suunnattoman mahtava etten vaihtaisi sitä kokemusta ikinä mihinkään! Mulla on nykyään toinen perhe ghanassa joita ikävöin ihan suunnattomasti! :)
PoistaKiva ku vastasit! ny sit piisaa enemmän niitä kysymyksiä :-D minkä järjestön kautta sää lähtiit ja uskoit että on luotettava?:) ja miten se vapaaehtoistyö eroaa ns au pair hommasta, siitä ei vissii sit saa palkkaa tai jottai? Oon koittanu ottaa näistä asioista selvää mut joteki ku nettiki on aiva täynnä kaikkee infoo ni mun pää on jo aiva pyörällä näistä asioista :D toine iso asia on tuo lause et "mun vuosi Ghanassa oli elämäni rankin..", luin yhestä postauksesta et siellä lyötiin lapsia ym, et johtuko ne kauheat kokemukset vaan siitä kulttuurin välisestä erosta?
PoistaHeh, mä vastaan sulle kuule enemmän ku mielelläni! :) Mä lähdin Ghanaan sellasen pienen järjestön kautta kun Loszughana. Järjestö ei näyttänyt hirveän luotettavalta, mutta oli halvin kaikista mahdollisista, muistan miten vielä ghanan lentokentälläkin mietin, että tuleekohan mua nyt kukaan hakemaan XD Mutta tuli, ja Loszughanan ihmiset on aivan mahtavia, olen tavannut yhden perustajista täällä suomessakin kun hän oli käymässä. Jos siis päätät lähteä Ghanaan niin ehdottomasti Loszughanan kautta, älä edes mieti muita vaihtoehtoja! Mä oon kokenut kummatki vapaaehtoistyön ja aupair duunin, vptyöstä ei saa palkkaa, ja joudut maksamaan järjestöllesi siitä että he hankkivat sulle hostfamilyn ja muutenkin pitävät susta huolta. Loszughanalla maksut menee kuukausittain, riippuen ihan kauanko haluaisit olla. Mä voin toki selvittää tän hinnan sulle jos haluat :) Ja sit tietty tarvit rahaa elämiseen, ghanassa on halpaa, mutta kyllä sitä vaan menee, mulla meni suunnilleen 200e/kk ja jos matkustelin niin sitten toki enemmän. Ja aupairina saat palkkaa, et hirveesti mutta kyllä sillä hyvin elää ja pystyy tekemään asioita. Mä hoidin siis yksivuotiaita kaksosia. Mulla jäi tosta aupair kokemuksesta vähä huono maku suuhun erinäisten tapahtumien vuoksi, mutta jos haluat lähteä aupairiksi niin valitse oikeesti iso kaupunki missä on muitakin aupaireja, koska muuten oot ihan yksin. Ghanassa taas saat heti uusia ystäviä muista vapaaehtoisista ja mä ainakin tulin ihan suoer läheiseksi heidän kanssa ja monen kanssa oon vieläkin yhteydessä :) Hmmm, pistit pahan kysymyksen, mun vuodessa ehti tapahtua niin paljon kaikkea niin hyvää kun pahaakin.. Mä podin tasasin välein pahaakin kotiikävää, sillä vuosi on pitkä aika ilman ketään läheistä, mun parhaat vapaaehtpiskaverit lähti takasin kotiin ennen mua ja mä jäin yksin, entinen poikakaverini kuoli ja mä olin toidella puolella maapalloa eikä ollut ketään kenelle puhua. Mä en oikein osaa selittää, mut toki noi kulttuurin väliset asiatkin vaikutti, varsinkin kun obrunina eli valkoihoisena on aina näytillä, en koskaan voinut kävellä ilman hirveätä vihellystä perässä ja lasten pyyntöä kuinka he haluavat rahaa. Nojoo, mutta mun vp vuosi oli silti mahtava vaikka huonojakin hetkiä löytyi. Ja täytyy sanoa tuosta lyömisestä, se oli aluksi ihan hirveätä ja pyrin kieltämään sen mun koulussa, mutta siihen tottuu. Niin hirveätä kun se onkin, niin välillä mä jopa toivoin että voisin käyttää sitä ja saada lapset hiljaiseksi... ainii mun sposti on emmipoikela@hotmail.com jos haluut vielä kysyy jottain nii laita vaiks spostii, voi helpottaa ehkä vähän :)
Poista